On aika sijoiltaan,
miksi synnyinkään
sitä raiteilleen
taas vääntämään
Jo Shakespeare aikoinaan
tuon kysymyksen
laati sotkemaan
Hamletin pään
Aina löytyy meitä
omaan aikaan pettyneitä
jotka kohtaloaan uhmaten
maailmaa parantaa
Aina löytyy meitä
laumastaan eksyneitä
jotka keskuudestaan etsii
uutta jumalaa
On aika sijoiltaan
miksi kasvoinkaan
sitä raiteiltaan
pois suistamaan
Ei opi milloinkaan
ihmiskunta
onnellisuuttaan
ikuistamaan
Aina löytyy meitä
tolloja ja sähläreitä
joita tämä paha maailma
murjoo, monottaa
Aina löytyy meitä
herran pikku enkeleitä
jotka portilla jo
jatkopaikkaa jonottaa
Jos aikaa jään mä mittaamaan
se karkaa enkä kiinni saa
elämästä tästä ainoasta milloinkaan
En tiedä onko ollutkaan
aikaa tätä parempaa
se mittaa meitä joka hetki uudestaan
