Ohi nuoruus nyt on,
ote päivistä luistaa.
Rivit kuihtuneet,
ovat runoillijan.
Ohi nuoruus nyt on,
lähdepisarat puista.
Pilviin on lentäneet,
kaksikymmentä vuotta.
Täytyy unohtaa,
nuo laulut runojen.
Juhlat juurella puun,
ne täys kesä vei.
Mutta onnellinen,
olin avoimin silmin.
Kadu mitään mä en,
sitä muuttaisi en.
Voinko unohtaa,
sateen kyyneleet.
Maahan valmistettuun,
ne tänään tule ei.
Etsin ihmistä kai,
tulimme rajalle tyhjän.
Kadu mitään mä en,
mitään muuttaisi en.
Ohi nuoruus kun on,
annan kitaran muille.
Musta hiljaisuus,
paras lauluni soi.
Ohi nuoruus nyt on,
kun masennetuille.
Kaikilta poistuneet,
ovat vuodet kuin suotta.
Täytyy unohtaa,
nuo laulut runojen.
Juhlat juurella puun,
ne täys kesä vei.
Mutta onnellinen,
olin avoimin silmin.
Kadu mitään mä en,
sitä muuttaisi en.
Voinko unohtaa,
sateen kyyneleet.
Ohi nuoruus nyt on,
se liukui käsistäin.
Etsin ihmistä näin,
mitä tyhjyys voi auttaa.
Sitä muutaisi en,
kadu mitään en.
