mä haaveilen ja leijun,
on mulla korvat keijun,
jos oikein tarkkaan katsotaan
mä uskon hyvään karmaan,
myös siihen pahaan varmaan,
oon matkustellut Intiaan
mä ison palan haukkaan
ja satulatta laukkaan,
oon valmis tähän maailmaan
ei säännöt mua kiellä,
oon kotonani siellä,
mä minne vain mun varpaat paan
lennetään
ja mennään sinne minne tuuli vie
lennetään
kun jaloille ei enää riitä tie
siksi mennä antaa, kyllä haaveet kantaa
ja vaikkei aina kantaiskaan
mitä siinä voittaa, jos piiloutua koittaa
se aika kuluu hukkaan vaan
oon luonnonlapsi aito
ja siinä on se taito,
kun elämiseen vaaditaan
ja jos mä joskus pelkään,
niin tönäise mua selkään
ja jälleen nousen uudestaan
lennetään
ja mennään sinne minne tuuli vie
lennetään
kun jaloille ei enää riitä tie
siksi mennä antaa, kyllä haaveet kantaa
ja vaikkei aina kantaiskaan
mitä siinä voittaa, jos piiloutua koittaa
se aika kuluu hukkaan vaan
lennetään
ja mennään sinne minne tuuli vie
joo, lennetään
kun jaloille ei enää riitä tie
siksi mennä antaa, kyllä haaveet kantaa
ja vaikkei aina kantaiskaan
mitä siinä voittaa, jos piiloutua koittaa
se aika kuluu hukkaan vaan
siksi mennä antaa, kyllä haaveet kantaa
ja vaikkei aina kantaiskaan
mitä siinä voittaa, jos piiloutua koittaa
se aika kuluu hukkaan vaan
