Onko kohtalonain
aina olla vain
lähiöprinsessa?
Näille kulmille jää,
täällä päivystää
lähiöprinsessa.
Vaikka haaveissa lennän ja siivet saan,
palaan ostarin kulmille uudestaan.
Onko kohtalonain
täällä olla vain
lähiöprinsessa?
Sata harmaata seinää ja ikkunaa,
joka parveke toisensa toisintaa.
Vastapäätäni naapuri tuntematon
yhtä yksinäinen on.
Joka päivä mä tuijotan maisemaa,
jonka ankeus mieltäni ahdistaa.
Ikkunalla käy varpunen vaatiomaton,
sekin yksinäinen on.
Onko kohtalonain aina...
Unta kaupungin loistosta kerran näin,
tänne saavuin ja työtäkin ilman jäin.
Ja nyt ostarin käytävä maalamaton
paikka yksinäisten on.
Sieltä hetkeksi kohtaloseuraa saan,
joku heistä on jättänyt syntymämaan.
Kotiseutu vain haaveemme kuolematon
meidän yksinäisten on.
Onko kohtalonain aina...
