Käännyin pois tieltä joka joskus luokses vei
on pölypilvet hälvenneet varrelta sen
jäi tuo naurusi kaikumaan pihoille
vain vanha tammi muistaa tuon sadun kultaisen
ja hetkeen sukeltaa sama ikävä uudestaan
se minut kietoo seittiinsä kokonaan
Kylmä yö, hiipii hiljaa mun vuoteeseen,
ja kuuntelee mitä mahtuu ihmissydämeen
Kylmä yö, hiipii hiljaa mun vuoteeseen,
pian uneen tuudittaa, siellä sinut nähdä saan.
Elokuu oli lyhempi kuin uskoinkaan,
se sinut äänettömin siivin vei mukanaan,
ei täällä viherrä enää sinun läheisyys,
toivon että tulet ennen kuin taivas hämärtyy
ja hetkeen sukeltaa sama ikävä uudestaan,
se minut kietoo seittiinsä kokonaan.
Kylmä yö, hiipii hiljaa mun vuoteeseen,
ja kuuntelee mitä mahtuu ihmissydämeen
Kylmä yö, hiipii hiljaa mun vuoteeseen,
pian uneen tuudittaa, siellä sinut nähdä saan.
Ja hetkeen sukeltaa sama ikävä uudestaan
se minut kietoo seittiinsä kokonaan
Kylmä yö, hiipii hiljaa mun vuoteeseen,
ja kuuntelee mitä mahtuu ihmissydämeen
Kylmä yö, hiipii hiljaa mun vuoteeseen,
pian uneen tuudittaa, siellä sinut nähdä saan.
