mä tiedän kyllä etten oo
helpoimmasta päästä ymmärtää
tai kestää edes
luojan kiitos että näät
taakse tämän tyhjän naamion
tän pahvihaarniskan
mä maailmasta vaikenen
sä puhut siitä lausein valoisin
mua paljon paremmin
sä tyynnyttelet tuulet nää
miehen aika yksioikoisen
mustavalkoisen
kun kätes sun
niin huoleton
on kädessäin
mä havahdun
ja pienen hetken
mä tunnistan
värit maailman
sä kuljet mailla marraskuun
keräät talteen kesän sirpaleet
teet talven varan
mä haraan vastaan vaieten
sä otat maailman niinkuin se on
puhut mulle auringon
ja kun kätes sun
niin huoleton
on kädessäin
mä havahdun
ja pienen hetken
mä tunnistan
värit maailman
mua painaa tuska elämän
taakka epäilyksenkin
kun mietin merkitystä kaiken tämän
ja sä vain uskot ihmiseen
sieluun kuolemattomaan
olkoon totuus mikä vaan
kun kätes sun
niin huoleton
on kädessäin
mä havahdun
ja pienen hetken
mä tunnistan
värit maailman
kun kätes sun
niin huoleton
on kädessäin
mä havahdun
ja pienen hetken
mä tunnistan
värit maailman
