Ruostunut Ankkuri - Antti Railio

Nää on taas näitä aamuja

kun itseni haamuna nään.

Kadotin eilisen, mun täytyi nollata pää.

Kaikki sun viestit jälkekäteen huomasin

sun luovuttaneen luulin kun jälleen mokasin.

Mut oveen kun koputan niin avaat kuitenkin.

Kai oon jotain tehnyt oikein kun sä vielä siinä oot

tämän ruostuneen ankkurin ainoa toivo sä oot.

Vedät mut pinnalle, riuhdot rannalle

uudestaan ja uudestaan.

Kun sä vielä siinä oot, kai jotain tehnyt oikein oon.

Lentäjää eikä lääkärii tuhlari pojasta saa,

mut perus duunarin rehellisyys perii maan.

Rentuksi kasvoin ja rentuksi jäin

mutta mua jatkat huolimatta virheistän.

Sanot ei tärkein näy aina päälle päin.

Kai oon jotain tehnyt oikein kun sä vielä siinä oot

tämän ruostuneen ankkurin ainoa toivo sä oot.

Vedät mut pinnalle, riuhdot rannalle

uudestaan ja uudestaan.

Kun sä vielä siinä oot, kai jotain tehnyt oikein oon.

Teet musta paremman miehen, tiedäthän sä sen.

Mä lupaan tehdä parhaani että oisit onnellinen.

Kai oon jotain tehnyt oikein kun sä vielä siinä oot

tämän ruostuneen ankkurin ainoa toivo sä oot.

Vedät mut pinnalle, riuhdot rannalle

uudestaan ja uudestaan.

Tämän ruostuneen ankkurin ainoa toivo sä oot.

Vedät mut pinnalle, riuhdot rannalle

uudestaan ja uudestaan.

Kun sä vielä siinä oot, kai jotain tehnyt oikein oon.