Hän on pieni, aina peloissaan mut kasvot niin ei kerrokkaan.
Yksin paiskattuna maailmaan johon ei tahdo kuullukkaan.
Varman näköiset on askeleet,
mut jos kysyisit minne meet,
vastaa että kunhan eteenpäin johonkin poispäin itsestäin.
Hän tästä selviytyy kun sieluaan ei myy.
Sydäntään hän ei anna kellekkään.
Pilven varjot vain saattaa valon lasta kun kulkee, yksinäinen
laaksossaan ja luulee pimeäänsä aina jää tähtiotsa,
eikä nää itse valon kirkkaimman hän kantaa.
Aikaisin jo väsyi väistämään,
ei luota mut ei syytäkkään.
Liian paljon yli käveltiin,
ja unohti miten noustiin.
Hän tästä selviytyy kun sieluaan ei myy.
Sydäntään kun ei anna kellekkään.
Hän kyllä selviytyy kun sieluaan ei myy.
Sisintään hän ei näytä kellekkään.
Pilven varjot vain saattaa valon lasta kun kulkee yksinäinen,
laaksossaan ja luulee pimeäänsä aina jää tähtiotsa,
eikä nää itse valon kirkkaimman hän kantaa.
Pilven varjot vain saattaa valon lasta kun kulkee yksinäinen,
laaksossaan ja luulee pimeäänsä aina jää tähtiotsa,
eikä nää itse valon kirkkaimman hän kantaa.
