Suruttoman suven lapsen lailla
paljain jaloin käydä tahtoisin
jälleen lapsuuteni kultamailla
ajatuksin raikkain, avoimin
soisi suven tuulet niinkuin purot
kuljettaisi kauas suuret surut
kyyneleet pois kuivuis, vihdoinkin
Kun katsoo maailmaa enkelin silmin
niin nähdä voi sen kauneuden
niin viaton kun katse on
voi nähdä sateella auringon
Kun katsoo maailmaa enkelin silmin
niin nähdä voi sen kauneuden
niin viaton kun katse on
voi nähdä sateella auringon
Pilvettömän sinitaivaan alla
kulkea kun kerran vielä sais
lapsuuteni linnut laulamalla
minua kun silloin lohduttais
soisi suven tuulet niinkuin purot
kuljettaisi kauas suuret surut
kyyneleet pois kuivuis, vihdoinkin
Kun katsoo maailmaa enkelin silmin
niin nähdä voi sen kauneuden
niin viaton kun katse on
voi nähdä sateella auringon
Kun katsoo maailmaa enkelin silmin
niin nähdä voi sen kauneuden
niin viaton kun katse on
voi nähdä sateella auringon
