Viimeinen - Artem x Yonas

Viimeksi ku me nähtiin satoi oli pimeää

pyysin jäämään viereeni pidempään

mut olit liian viilee kaikelle sille mitä me oltiin

mut eihän se nyt niin mee et sanoit

"beibi ei mitään ongelmii, mä elän unelmaa, tää on mun onneni"

nyt otat kädestä kii ja viet mut seinää vasten

"voit sä olla mulle viel se sama Artem?"

Mut hei sori mut se ei taida enään tapahtuu

en oo se jäbä johon sun kannattaa rakastuu

ja tiedäks mitä

sun täytyy löytää ittes vaikket myönnä sitä

ja ei mä en lähde sun perään yhtään mihinkään

sä oot se pommi joka mun edessä tikittää

taaksekki on ties liian pitkä tie mä en oo sun mies mä en oo se mies

oon hukassa sun vierellä mua eri suuntaan viedään

sä et oo se viimeinen sun pitäis se jo tietää

se jo tietää

se jo tietää

sä et oo se viimeisen

sun pitäis se jo tietää

sä et oo se viimeinen

viimeinen

mun täytyy pudottaa sun elämältä pohja

ei tunnu tänään samalta ku eilen

haluaisin mut en voi mun tunteita ohjaa ne mitkä oli sun joku toinen vei ne

koska sun jalat ei enää kosketa maata

enkä muista edes miks halusin joskut sut kiinni saada

meis oli voimaa jonka piti kestää se iäisyys

nyt sen kohdalla asuu välinpitämättömyys

sä juoksit takas vasta kun käänsin selän

mut nyt mä elän eikä ovi meidän aukee enään

se pysyy kiinni

enkä ajatuksiini voit päästä käymään mut et jäädä niihin

sä sanoit aina kun tahtosin silmät sulkee

joudun samantien kulkee

mut ehkä tulee joskus aika etten muista enää mua

eti se maailma missä voin unohtua

sä et usko putoaviin tähtiin

et usko itsees mistä sä lähdit

et usko muhun

et usko kohtaloon

niin helppo seota ku jo valmiiks pohjalla on

ja mä toivon et sä selviit

nouset ylös ja astut suurempiin kenkiin

jä et tää laulu on enää vaa muisto siit

miten voi turhautua unelmiin