Reissumiestä vaisto vie
älä kysy minne johtaa tie
tuuli yksin ymmärtää
kun yhteinen on määränpää
Reissumiestä vaisto vie
älä kysy minne johtaa tie
metsä hiljaa huminoi ja taipaletta vartioi
on aika kahleena kiireisten
ja tiellä aurinko mittaa sen
jos nälkä miehen yllättää hän siihen jää
hän nautiskellen syö eväitään ja sammaltyynylle painaa pään
niin tielle jälleen käy hän levättyään
Reissumiestä vaisto vie
älä kysy minne johtaa tie
tuskin tietää itsekkään
hän taipaleensa määränpään
Reissumiestä vaisto vie
älä kysy minne johtaa tie
tuskin tietää itsekkään
hän taipaleensa määränpään
tienpäällä kotonaan reissumies on kulkeissaan
