Oon tyttö Kiotossa,
näin kerran unta jossa,
vei laiva kauaksi pois miehen jota vain lemmin,
hän saavu ei,
laiva hänet vei,
koskaan en häntä nähdä saa.
Saa bambu uuden lehden,
ja kevät sapuu tehden,
taas kaikki kirsikkapuut täyteen ihanaa kukkaa,
nyt toivon näin,
että tänne päin,
armaan taas tuuli kuljettaa.
Mä olen geisha Kioton,
enkä itkeä saa,
en olla saa mä onneton,
muille lohtua jaan.
Vaan joskus hiljaa aivan,
puut on kuin purjeet laivan,
ja syliin saan samisein jolla ikävän soitan,
niin kauas pois,
että kuulla vois,
hän vain ken lähti meren taa.
Mä olen geisha Kioton,
enkä itkeä saa,
en olla saa mä onneton,
muille lohtua jaan.
On kaikki unta jossa,
tuo tyttö Kiotossa,
niin kauan toivoa saa,
kuin nuo kirsikat kukkii,
ja mukanaan lehti viimeinen,
toivon vie toivojalta
koskaan ei hymyn alta
tuskaa näy geishan Kioton.
