Herrojen kanssa pellon laidassa - Carola

(Säv. Trad., san. Vexi Salmi)

Laa-la-la-la-laa-la-la-laa-la,

laa-laa-la-laa-la-la-laa-la,

laa-laa-la-la-laa-la.

Mä kuljin herrojen kanssa pellon laitaa,

joo, joo, ja kuljin pellon laitaa,

joo, ja kuljin pellon laitaa.

Ja hieman vatsassa potkia jo taitaa

joo, joo, ja potkia jo taitaa,

joo, ja potkia jo taitaa.

No, kyllä niillä herroilla tarinoita riittää,

joo, joo, ja tarinoita riittää,

joo, ja tarinoita riittää.

Ne katsoo silmiin ja lipevästi kiittää,

joo, joo, ja lipevästi kiittää,

joo, ja lipevästi kiittää.

Ja mistäs' tyttö nyt joka metkun tietää,

joo, joo, ja joka metkun tietää,

joo, ja joka metkun tietää.

Ja itse täytyy ne seuraukset sietää,

joo, joo, ja seuraukset sietää,

joo, ja seuraukset sietää.

Jo saapui talvi ja lumi peitti maata,

joo, joo, ja lumi peitti maata,

joo, ja lumi peitti maata.

Ja eivät herrat ne kotiin enää saata,

joo, joo, ja kotiin enää saata,

joo, ja kotiin enää saata.

Ne herrat toisille kumartaa ja pokkaa,

joo, joo, ne kumartaa ja pokkaa,

joo, ne kumartaa ja pokkaa.

Ja mulle nostaa ne ylpeästi nokkaa,

joo, joo, ja ylpeästi nokkaa,

joo, ja ylpeästi nokkaa.

Mä kuljin herrojen kanssa pellon laitaa,

joo, joo, ja kuljin pellon laitaa,

joo, ja kuljin pellon laitaa.

Mä lapsen kanssa nyt kuljen tietä kaitaa,

joo, joo, ja kuljen tietä kaitaa,

joo, ja kuljen tietä kaitaa.

Laa-laa-la-laa-la-la-laa-la,

laa-laa-la-laa-la-la-laa-la,

laa-la-laa-la-la-laa-la.