Meri on ikävä mittaamaton.
Tarina maiden se outojen on.
Suru on rannalla sen
ennen ja nyt, ikuinen.
Suru päivien poismenneiden.
Ääriviivat piirtyy lähestyvän laivan.
Kertovan sen aina tiedän lähtös'.
Vain muisto öisen rannan hiekan.
Vihreän meren sadun.
Askeleitten myötä itku.
Pois ne sinut vie.
Kerran jos kuullut on ikävän laulun,
ei muista muuta.
Kerran jos tuntenut aaltojen rytmin,
ei kaipaa uutta.
Ääriviivat piirtyy lähtövalmiin laivan.
Herää aamuun vaahtolaineet.
Pois ne sinut vie.
Ääriviivat piirtyy lähtövalmiin laivan.
Herää aamuun vaahtolaineet.
Pois ne sinut vie.
