Kun aamu saapuessaan
yön poisti, kirkasti maan,
niin ei tiennyt kumpikaan,
että eroon ilta näin vie.
Vaan ilta laskiessaan
taas peitti varjoihin maan.
Niin kuin päivän mukanaan,
sinut pois vei öinen tie.
Mä kuljen taas vain yksinäisyys seuranain.
Ja varjot seuraa kulkuain.
Surun toit ja auttaa voit sä vain.
Kun aamu auringon tuo,
niin ehkä saavut mun luo.
Kai sen Luoja mulle suo.
Tahdo mitään muuta en.
Mä kuljen taas vain yksinäisyys seuranain.
Ja varjot seuraa kulkuain.
Surun toit ja auttaa voit sä vain.
Kun aamu auringon tuo,
niin ehkä saavut mun luo.
Kai sen Luoja mulle suo.
Tahdo mitään muuta en.
