Sinä tahdot jotakin enemmän,
eteenpäin tästä mennä.
Mietit miten teet tästä kestävän,
ettei pois toinen lennä.
Minä tahdon kai paljon vähemmän,
edetä varovasti.
Pelkään toisen meistä taas pettyvän,
kuihtuvan nopeasti.
Miksi onneen paljon tarvitaan,
mutta kipuun riittää sana vaan.
Miksi eri suuntaan kuljetaan,
ovet takanamme suljetaan.
Silti rakkautta janoamme,
toisen koskettavan haluamme.
Silti toisemme hajotamme,
toisen vahingossa unohdamme,
ja pidämme siitä kuitenkin kii.
Miksi sinä, miksi minä?
Sinä olet kaikessa hauras niin,
särkyvän sinun pelkään.
Takertua voit pelkkiin lauseisiin,
peläten käyt yön selkään.
Minä osaa en aina lohduttaa,
usein myös kärsin siitä.
Rikkinäistä ehjäksi en vain saa,
taitoni eivät riitä.
Miksi onneen paljon tarvitaan,
mutta kipuun riittää sana vaan.
Miksi eri suuntaan kuljetaan,
ovet takanamme suljetaan.
Silti rakkautta janoamme,
toisen koskettavan haluamme.
Silti toisemme hajotamme,
toisen vahingossa unohdamme,
ja pidämme siitä kuitenkin kii.
Miksi sinä, miksi minä?
Silti rakkautta janoamme,
toisen koskettavan haluamme.
Silti toisemme hajotamme,
toisen vahingossa unohdamme,
ja pidämme siitä kuitenkin kii.
Miksi sinä, miksi minä?
