Heppuja, pikku häiskiä
Reppuja, väriläiskiä
Koiran sää yhtäkkiä
Lakki päähän ja äkkiä
(Keinuu, keinuu)
Leikitään takapihalla
Keinutaan kananlihalla
Homma mönkään mennä voi
Kotiin kaikki ryntää, peltikatto soi
Nousee isoja pilvitaloja, niskaan ropisee taivaan paloja
Tuli sade tai tuli ukkonen
Mohikaani aina vihonviimeinen
Keinuu, keinuu vaan
(Keinuu, keinuu)
Niitty alle jäi asvaltin
Vain yksi kukka keskelle kaupungin
Ei yksin itke tuulessa tuuriaan,
syvemmälle työntää vain juuriaan
Tuli sade tai tuli ukkonen
Mohikaani aina vihonviimeinen
Keinuu, keinuu
(Keinuu, keinuu vaan)
(Ke-keinu, ke-ke-he-o-e-o-e-oo, ke-keinu)
(Keinu, keinu, keinu, keinu, keinu, keinu)
(Keinupoika keinu, keinupoika keinu, keinupoika keinu)
Keinuu, keinuu
Oikeasti se viimeinen
Ei ollut keinupoika, ei kukkanen
Kaikki jatkuu keinuen
Vielä jälkeen kauan mohikaanien
Tuulen puhallus valjastaa ilman vauhdin,
antaa se keinuun maailman
Tulee sadeaika, tulee ukkonen
Maailmamme laiva valkopurjeinen
Keinuu, keinuu vaan
Tulee sadeaika, tulee ukkonen
Maailmamme laiva valkopurjeinen
Keinuu, keinuu, keinuu, keinuu, keinuu vaan
(Keinuu vaan, keinuu vaan)
(Keinuu, keinuu vaan)
(Keinuu, keinuu vaan)
(Keinuu, keinuu, keinuu, keinuu...)
