Hän tulee kesken juhlan kutsumatta
käy samaan pöytään istumaan
puheen äänet vaientaa
ja ottaa lasin kohottaaksen maljan
muistoille ja tuleville
yhteisille vuosille
Hän pitää puheen läpi kyyneleiden
Ei paljoo sanotuksi saa
vaan maata tuijottaa
ja pyytää lupaa olla, lupaa tulla
lupaa sua silittää, tai pitää sylissään
Tule vaan, tule vaan
Ilo menköön menojaan
Keinutaan, keinutaan
hetki tuonen lehdossa
Tule vaan, tule vaan, tule vaan
Hän saapuu varmoin elein kutsumatta
riisuu kengät eteiseen
käy vierees vuoteeseen
Ja kun heräät, kuulet äänet keittiöstä
Hän sua jo siellä odottaa
hauras hymy kasvoillaan
Ja jakaa sinun kanssa hiljaisuuden
kunnes syvään huokaisee
ja suunsa aukaisee
Ja lupaa olla, lupaa tulla
Joka aamu uudelleen
kuin ois tullut jäädäkseen
Tule vaan, tule vaan
Ilo menköön menojaan
Keinutaan, keinutaan
Hetki tuonen lehdossa
Tule vaan, tule vaan
itkukin tulla saa
Keinutaan, keinutaan
hetki tuonen lehdossa
Tule vaan, tule vaan, tule vaan
Uuu.
