siinä unessa valvoin
ja minulla oli hopeinen haarniska
seisoin varjona vuorella
auringon kirkkaus otsallani
ja maa oli uusi ja valmis
siinä unessa lensin
haukkana lumisten vuorien ylitse
sydän tulvillaan kipua
jota juuri hylätty tuntee
ja maa oli vanha ja hauras
kivihuoneen lattialla
istuu nuori Aleksandra
keinuu hiljaa ees ja taas
suojaa käsin lintuaan
minä sanoin heille
tulkaa myöhemmin jos ollenkaan
minä sanoin heille
mitä kohta tulee olemaan
siinä unessa itkin
poltin maahan kaupungin
kuten minun käskettiin
kuten mittani määrää
ja maa oli uusi ja valmis
siinä unessa heräsin
näin luojani kasvoista kasvoihin
enkä laulanut enää
en enää nostanut päätäni
ja maa oli vanha ja hauras
suruhuoneen seinustalla
pölyttyvät kuvat nukkuu
katsoo hiljaa uniaan
muistamatta rakkaitaan
hän nousee päivemmällä
sukii käsin hiuksiaan
hän nousee päivemmällä
unohtamaan haamujaan
