Auringon ympäri vaellamme,
kuu meidän yllämme tanssii,
hämärän olennot oppainamme,
neuvonantajat viekkaat.
Kudomme valosta kuun
alastomuuden niin kirkkaan.
Hitaina kierivät päivien pyörät,
me virtaamme ajassa näin.
Portilla yön
odottaa siellä,
vieläkin siellä,
hän,
joka minut omistaa.
Ja joka kaupunki auringon on, kun
sinä viivyt vielä siellä,
ja joka päivä on ensimmäinen, kun
unen sisässä havahdun uuteen.
Alla muinaisen auringon
on veremme puhdasta kultaa.
Teiden pölyssä kultaiset naiset
laulunsa itkevät ääneen.
Portilla yön
odottaa siellä,
vieläkin siellä,
hän,
joka minut omistaa.
Ja joka kaupunki auringon on, kun
sinä viivyt vielä siellä,
ja joka päivä on ensimmäinen, kun
unen sisässä havahdun uuteen.
Marssii virralle syntymäpuvussa
saatto hautajaisväen, ja aina
heille sydämen liha on ruokaa,
vapaus tuoksua ihon huokaa.
Ja joka kaupunki auringon on, kun
sinä viivyt vielä siellä,
ja joka päivä on ensimmäinen, kun
unen sisässä havahdun uuteen.
Ja joka kaupunki auringon on, kun
sinä viivyt vielä siellä,
ja joka päivä on ensimmäinen, kun
unen sisässä havahdun.
