eilen kruunua oksista punoin
heitin mereen, en laskenut päähäni
kirjassa kerrottiin vanhan ystävän
kuolleen kesken matkaa
nämä päivät on lyhyitä, lyhyemmiksi käyvät
silti tai juuri siksi tunnen että jokin kasvaa
nyt tarinat huuhtoutuvat mereen virran mukana
se tuo syksyn lehtiä ja kevään suurta tulvaa
tämän halusitko minulle opettaa
tämänkö tahdoin nähdä
kun kävelimme pimeässä peläten
ja viluissamme aina rantaan asti
taivaalla ei kuuta näy, onhan silti tähdet
on vielä kesä mutta kohta on syksy
hei, jos unohdat kaiken
silloin tulen takaisin
otan osani
luovin elokuun virtaa
aamulla löysin hietikolta
rakastelun jäljet
nuotiopaikan ja tyhjät pullot
jotain tummaa niin kuin verta
vieläkö kauan tänne täytyy tulla jotain hakemaan
olitko se sinä vai, en taida muistaa, välittää
kun katsot molemmilla silmillä
on vain tanssi ei mitään muuta
mutta päästäksesi siihen
sinun on kuljettava loputtomat kilometrit
meren rannassa vaahto ui, linnut viistää vettä
on vielä yö mutta kohta on aamu
