kun yö on musta, mustat puut
ja myrsky pauhaa täällä
sen sydämestään unohtaa
et meidän järvein päällä
myös asuu henki jumalan ja iäisyyden verho
on aina auki sielulle ken osaa löytää sen
teit korpein synkkäin kumu käy
ja pellot kantaa kato
ei muista sydän ihmisen
mis aarre oottaakaan
kun henki tulee lihaksi
ja astuu päälle maan
tuo valo silmän autuus on
sen etsijälle vaan
