Verse I
Säde valon vaeltaa
yli kasvojesi vieraan maan
pian heräät aamuun kalpeaan
Mietit mitä tänään teet
missä sydämesi harhailee
kuin nuo kaikki mykät esineet
jotka ei huoneesta kotia tee
Liu'ut yli kylmän lattian
avaat silmäsi kuin ikkunan
Vesi vihmoo harvaan kattoja
linnut lähtee jättää
tämän kaupunkisi taas
Chorus
Pian vaipuu lumen peittoon maa
sitä ehkä valkeus lohduttaa
Sinä kaipaat rakastettavaa
kaipaat unohduksen humalaa
Joka aamu hieman julmempaa
kaipaat särjettyjen jumalaa
Joka aamu hieman julmempaa
peläten kohta alkaa uusi päivä
horisontin takaa sarastaa
Verse II
Säde valon vaeltaa
yli vartalosi kylmän maan
ootko luovuttanut kokonaan
Kun kaikki pelko sisälläsi
uskoo vai kylmyyteen ulkopuolella
ja sydän puhki jäätynyt anelee
oisinpa poissa mutta pois pääse en, en, en
Jos kaksi kaatuu eteen kauneuden
toinen toistaan yössä palvellen
jos kaksi kaatuu eteen kauneuden
kohta pettää se heidät heleästi nauraen
Chorus
