ah, hän tanssii yli parkettilattian
hänen hameensa tummanpuhuva hulmuaa
oh, hän sekoittaa minun miehenpääni heikon
kädet alkaa huitoa ja otsa hikoaa
niin ja katso, on juhlat loppuneet
me kävelemme keskikesän kukkivaan puutarhaan
kuinka hän katsoo ja vaatien koskettaa
se tapahtuu taas vuosituhanten malliin
naisolento
haisee hielle
tahtoo itsensä
uudelleensynnyttää
sekaan auringonkukkien
syöksymme nauraen taas
yli pellon routaisen
vierivät hämärän koneet
mitä on ollut ennenkin
eikä vieläkään
lanteillasi ui
seksuaalinen arki
ei, en elättele kuvitelmia
on arjen koura kova kohtaan keltanokkia
niin, en anna tilaa persoonallesi
en luottamukseen perustuvaan ihmissuhteeseen
minun pesuaineääneni, minun voideltu muotoni
puhut hölmöille ja annat minun odottaa
mutta voi, kun tanssit yli parkettilattian
johtaa Mantovani rotumuistin orkesteria
laula sinä vaan
et tarvitse ketään
jonkun toisen korvaan
laula että tahdot
