vain talven uniako kaipaan
kun jään tähän tyhjään taloon
aamuvaloon kylmään unohdun
kun yön merkitsemät kasvot
hautaan tyhjään päällystakkiin
lumisateen tuoksu siinä on
kuka olikaan sisälläsi viime yönä
kenen tummaan kylkeen painauduit
kuka saikaan elämäsi hehkumaan kirkasta valoaan
talvi unineen
aamuun harmaaseen
haipuu hiljalleen
vaipuu nietokseen
hellään kylmyyteen
pieneen kiitokseen
sen lopettaa saan
se oli valokaaren hehku
sula sokaisevan tosi
ympärillä kohiseva yö
niinkuin uni jonka muistaa
elämä jota elää
vaikkei sitä koskaan kiinni saa
minä katsoin ikkunasta pitkään
harmaaseen sumun asfalttiin
minä katsoin jälkiä lumessa vainko omiani
