eläimet puhuvat täällä
aivan lähellä unta
lähellä yön mustaa
täältä eivät muistot pakene
avoimen portin pielessä
seisoo tuntematon olento
ihmisenmuotoinen, voimakas
luista tehty ja hymyilee
sinut on kutsuttu todistamaan
unohtamaan muistojen voima
laskeutumaan kuiluun
ja tuomaan sieltä
sieluntäysi elävää tulta
mutta minä haluan tietää
mitä sanojen takana on
tämän huoneen seinien takana
syvällä lumessa, kivessä, jäässä
otan varusteeni ja käyn
minun kirjani ja minun lihani
eivät osaa luovuttaa
tämän kylmyyden edessä
kuuntele tähteinvälistä laulua
että kuinka minä sinua rakastan
kuuntele tarkoin onko se totta
tässä ei ole pehmeää
kuin pinnalla, sen alla
leviää tukeva teräsjää
minä toivon, niin tahdon
minun tahtoni on heikko
käy köyteni mitta vähiin
kun putoan ja olen hetken
onnellinen ja tyhjä
pitää siis lähteä kodistaan
päin ihmisen kasvojen rajoja
pitää siis pakolla todistaa
että kivi ei pala tulessa
sanojen takana, musiikin reunalla
viipyvät vieraiden äänet
outojen kasvien voimalla
ei pääse tästä eteenpäin
mutta tässä lähteminen
on vasta edessä, vain lupaus
ja lumi joka peittää ruumiit
on unessa naisen naurua
siis kuuntele tähteinvälistä laulua
että kuinka minä sinua rakastan
kuuntele tarkoin onko se totta
