sen huoneen avaimet ja kirjojen välissä kuivattuja kukkia
ja kuljettuja tietä niitä et käy
ja kestää hyvin kauan kun kuivaat hiuksesi tuulessa
tulkitset meren ääniä
joka ei puhu sanoilla ei kuuntele
kukaan ei ole yksin
jokaisen luo on saapumassa
kutsumatonna aivan hiljaa tanssikaveri laihanlainen
sanat vaan jäävät kynnykselle taas
en näitä ääniäsi näin saisi tulkita
yksinkertaisuudesta aina yksinkertaisuuteen mieli vie
se kovin pieni tila jonka minä tarvitsen
on täällä katon alla
peiton alla lähellä siipien havinaa
