Sun villin sielusi synnit syö
Santarmit ranteisiin raudat lyö
Et missään saa viivähtää
Koirat niskaasi hengittää
Tähtää kiiltävän piipun suu
Kannet arkkuusi valmistuu
Kuumeiseen juoksuusi raahaudun
Voin öisin viilentää otsaa sun
Pian polttaa tää vieras maa
Raakaa loppuas en vain jaa
Kohta luodit jo lentää voi
Marseljeesi ei silloin soi
Ei soi, ei soi, ei soi
