Jousisointinten vapaapäivä, kasvoillani kyyneleet, kukat saivat sateen, kauneuteen.
Lapsi kääntyi seliin minuun, silloin tiesin, jos en nyt kuole, minä elän.
Aaaa.
Rakastin hänen musiikkiaan, rakastan vieläkin, luonnollisesti ymmärrän, häntä en enää nää. Unissani vain. Hän valitsi myrskyt, jätti taakseen tyyneet veet, maksoi hinnan kalleimman. Antoi elämänsä pelastaakseen muut. Haluan elää tässä ja nyt. Kuljen solassa, joka on romahtamaisillaan, mutta mutta mutta en luovuta milloinkaan.
Aaaa, aaaa, aaaa, aaaa, aaaaaaaaaa...
Haagan hienot hiekkapolut, keidas metsänsiimeksessä, naurun joka uskoi huomiseen. Varjot vierelläni kovalla tiellä, tuntuvat niin läheisiltä, ja imaisten minut mukaansa menneisyys elää taas. Oooon.
Aaaa, aaaa, aaaa, aaaa, aaaa.
Aaaaaaaa.
