hän tulee vastaan ei-mitään ilmein
nuori elämänsä on kahlittu vaunuihin
on vaunuissa lapsi taas sataa lunta
on tähdet yksin rooleissaan
kun hän työntää lastenvaunujaan
ja kulkee ilman saattajaa
hän on ollut joskus nuori nainen
käyttänyt aineita speedistä tinneriin
maanantaiaamut vain yhtä tuskaa
näin eilisen muistot vierellään
hän on tuntenut tuntien kipeää
yksin jäämisen tunteen häpeää
hän on nahkatakkinen tyttö
se sama tyttö on nähnyt helvetin
nahkatakkinen tyttö
se sama tyttö on uskonut ihmisiin
hän on nahkatakkinen tyttö
se sama tyttö on nähnyt helvetin
nahkatakkinen tyttö
se sama tyttö on uskonut ihmisiin
hän tulee vastaan ei-mitään ilmein
tulee ei-mistään ja päätyy ei-mihinkään
tietäen on jossain yksinäiset
jotka nuoruuden leikeistään luopuen
paljon saivat vain yksinään kantaen
palapeliä virheistään liitellen
on tyhjentynyt estraadimme
on ihmiset jättäneet narikan tyhjilleen
takahuoneessa on vain pieni nainen
joka levinneet mascarat kasvoillaan
hiljaa pudistaa päätänsä pahoillaan
ja show vain jatkaa kulkuaan
hän on nahkatakkinen tyttö
se sama tyttö on nähnyt helvetin
nahkatakkinen tyttö
se sama tyttö on uskonut ihmisiin
hän on nahkatakkinen tyttö
se sama tyttö on nähnyt helvetin
nahkatakkinen tyttö
se sama tyttö on uskonut ihmisiin
