Muukalainen - Edorf

Tuijotan kynnyksellä matelevaa muukalaista

Rumanlaista

Kylmässä palelevaa

Suojaa anelevaa, maailmaa pakenevaa

Kumaraista yön kummajaista

Näen tuttua pelkoa

Silmissä

Ulkomuodossa petoa ja ihmistä

Vuoroin vanhaa ja nuorta

Emceet sileää ihoa sitten harmaata kuorta

Paossa viimaa, paossa tuulta

Paossa piinaavaa kaaoksen tulta

Paossa verenjanoista suuta,

joka uutta uhria varjoissa huutaa

Ylhäällä taivaasta

Lankeava sade on kuin terästä

Kylmää j. raskasta

Sade upottaa hyytävät hampaansa

Lihaan

Puut heittää varjojaan pihaan

Kertoo nimekseen 13.

ja tulevansa muualta, tähtien suunnalta

Kieppuvat kolmoiskuun alta

Mi' kiertävät toinen toistaan

Hän puhuu jumalolennoista

Ihmeellisistä ihmiskorennoista

Tasangoista, joille Aurinko ei loista

j. taivaalla leijuvista kuolonkomeetoista

Ja valtioista sodan vallassa,

joka kaiken elämän polttaa altansa

Vahvimmankin miehen ottaa valtaansa

Ja pakottaa kaivamaan omaa hautaansa

Alamaiset suoltensa kuluttamat

Kivipatsaita luolissa kumartavat

Minämpää huomista lupaavat

Nuo mielipuoliset jumalat

Maanalaisen kalliokirkon sisällä

Epämuotoinen seurakunta kuuntelee

Näkyjen vallassa kouristelevaa pappia

Hurmoksen houreista saarnaa

Painetaan päämme rukouksiin

Kuullota yhteen ääneen

Jotain muinaista jumalaa

Ajan taakse jääneen

Ruosteinen katto ei sadetta pidä

Veisatkaa!

Saastuneessa maaperässä mikään ei idä,

Veisatkaa!

Kuvankaunihit neitsyet kilpailee,

kuka hullulle jumalalle uhrataan

Kaikkein onnekkaimpia ovat ne,

joiden mielet ensiksi syödään

Painetaan päämme rukouksiin

Ulvotaan yhteen ääneen,

jotain muinaista jumalaa

Ajan taakse jääneen

Ruosteinen katto ei sadetta pidä

Veisatkaa!

Saastuneessa maaperässä mikään ei idä

Veisatkaa!