Minä istuin kiitotien päähän.
Jäin ihmettä katselemaan.
Kone kaunis, kuin lentäjän luusta tehty,
yllytti moottoreitaan.
Minä ihailin villiä voimaa.
Minä nöyristä lapsista nöyrin.
Ja kun moottorit ampuivat sankarin matkaan,
jäin seuraavaa odottamaan
(chorus)
Minä olin lentäjän poika
Lähes sankari siis itsekkin
Vielä lentäisin korkeammalle kuin muut
Vielä isäänikin paremmin
Minä nukahdin hallien varjoon
unen kerosiinin katkuisen näin
minä näin lentäjän huimapäisen ja varman
syöksyvän ylöspäin
ylöspäin läpi pilvien peiton
kohti ilmailun historiaa
jetin siivillä kuohui auringon kulta
kun se irtosi otteesta maan
CHORUS
Solo
Lentokenttien aavoilla tuulee
niin kuin ulapalla aution maan
ja kiitotien päässä on taivaassa reikä
ovi miltei mahdottomaan
CHORUS
