nään kun nainen kuljettaa,
miestä pyörätuolissa
sen huonolle vitsille tuhahtaa
ja niin he nauraa taas
kilometrei on takana
ymmärrystä, aikoja vaikeita
ja vaik on turtaa raajoissa
sydän on silti paikoillaan
kadun toisella puolella
äiti lastaan toruu vaan
taas polvet mustelmilla,
miksei voi suojella
maailma kolhuilta
välitän enkä voi selittää
sitä tänään joka puolella nään
ja mul on tuore juttu tää,
uusi, outo pelottaa
hei mitä jos tää
posahtaa
mut en voi sille mitään että
pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet
pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet
pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet
pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet
kemiallinen
aivoja säätelee
kun katson sua mun polvet
luhistuu
tahtoisin olla täydellinen
sun tyttöystävä viimeinen
mut mitä jos tän mokaan
ja sillä koko elämäni pilaan
meil on kyl, jotain erikoista
mut mitä jos sä löydätkin jonkun muun
joka beatlesistä syttyy enemmän
kuin mä ja mun luut,
riittäisinkö mä?
riittäisinkö mä?
mul on tarjota vain tää
toivon että se riittää
pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet
pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet
pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet
pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet
enkä edes
tiedä
miksi
rakkaus on
uusiutuva luonnonvara
se vaanii sua
joka kulman takana
voit siltä
yrittää
silmäsi ummistaa,
juosta karkuun
mut se aina kiinni saa
rakkaus on
luonnon luoma julma pila
hulluuden rajamaille vievä tila
mut ilman sitä et voi hengittää
se on suurin syy
miksi ääneen sanon tän
pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet
pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet
pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet
pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet
