Lapsuuteni kesät sumuun vajonneet,
palasiksi muistojeni läjään hajonneet.
Palapelin kokosin paksuin rukkasin,
ihmetellen minne kaikki palat hukkasin.
En unta saanut ja näin... jäin miettimään...
Kaiken minkä muistan aika kutistaa,
mä sitä pelkään, sua tahdon rutistaa.
Kuullut olen ikuisuuteen kaiken piirtyvän,
ja kaiken suhteen, kaiken siirtyvän.
Niinkuin kuuluu asiaan kaikki tähdet,
kuu ja kaikki muu, aikakin.
Niin myös aikanaan sinä lähdet,
pois häipyy taikakin, siksi rakastan sua nyt.
Oli mielessäni elämäni olemattomuus,
puun takaa mulle nauroi ikuisuus.
Ei huomista, ei eilistä,
vain tämän hetken voi nähdä peilistä.
Niinkuin kuuluu asiaan.
Valovuosiensa takaa tähdet vilkkuen,
unelmille ihmisen hiljaa ilkkuen.
Tiedänhän että pieni oon,
kun siltä tuntuu mahdun hyvin kainaloon.
Niinkuin kuuluu asiaan.
Aamu sarastaa, öiset hetket varastaa,
meidät valo hukuttaa, meidät nukuttaa.
