Muistatko sen, kun kitarat haimme
ja torin laitamilla laulettiin?
Laukkuun Raamatun ja evästä saimme,
ja matkamme alkoi.
Jäivät eilinen ja huomisen huolet,
uskoimme niin suuriin unelmiin,
vaikka pahuuden palavat nuolet
ilmoja halkoi.
Lähtisitkö vieläkin,
jos saisimme nuo vuodet takaisin?
Repaleinen maa ja kaipaava kansa
jossain odottaa lohdutustansa.
Vaikkei määränpää vielä näy,
taivas on totta.
Muistatko sen, kun kompastelimme
kyyneleiden maassa uuvuksiin.
Vaikka taistelun sen hävisimme,
tielle ei jääty.
Vaikka tiesit sen, kuinka niin vähän
tiimalasiin hiekkaa annettiin,
sanoit hymyillen: "matka ei tähän
kuitenkaan pääty!"
Lähtisitkö vieläkin
jos saisimme nuo vuodet takaisin?
Repaleinen maa ja kaipaava kansa
jossain odottaa lohdutustansa.
Vaikkei määränpää vielä näy,
taivas on totta.
Vielä hetkisen toivoa saamme,
vielä luottaen Lunastajaamme.
Käyköön, miten käy, hyvin käy,
taivas on totta.
Repaleinen maa ja kaipaava kansa
jossain odottaa lohdutustansa.
Vaikkei määränpää vielä näy,
taivas on totta.
Vielä hetkisen toivoa saamme,
vielä luottaen Lunastajaamme.
Käyköön, miten käy, hyvin käy,
taivas on totta.
