Vapaa tyyli on, mä ryhmän majesteettisen perustan,
kansallisuuttani edustan, mut pidän muittenkin selustan.
Joukot taisteluun aseistan ja johdan,
savuavat mikrofonit kädessä, me saavutamme kohokohdan.
Kaulassani mulla ei roiku puolikuu eikä risti,
mut oon kuitenkin Hiphop fundamentalisti.
Oman alani spesialisti, ja mua onnisti,
kun opin skillssit jotka loistaa niinku ametisti.
Mä oon, verbaalisesti lihava niinku mun frendi DJ Staattinen,
automaattinen, on mun sanan säilä akrobaattinen.
Sanavarastoni venyy, paukkuu niinku emcee Elastinen,
ja meidän vihollisii ei oo enää pelastaminen.
Maailman kuuntelemaan mä saan, kun kirjaimet sanoiks yhdistän,
lauseiks pistän, negatiiviset, mä eristän.
Nyrkkiä heristän, tietämättömyyden nousun mä estän,
vaarallinen tehtävä, mut mä jotenkin sen järjestän.
Kaiken kritiikin mä kestän, (kuinka se on mahdollista?)
hyväkseni käytän rakennettain tosi elastista.
(Fantastista!) innoituksein tositapahtumista,
mun riimit on realistisia ku Schindlerin lista.
Sut rokkaan suohon kun vaka vanha Väinämöinen,
sanallisesti oon kuin karateka mustavöinen.
Viikonloppuiltaisin oon vedättäjä Stadin öiden,
sun liikkeet rekisteröiden, liikun riehakkaasti elämöiden.
Jos soitat suuta jollekkin meidän riveissä,
saat kyytiä kuin oisit Linnanmäen härveleissä.
Tunnelma on katossa niinku kunnon kekkereissä,
mut ei tää ryhmä käryä edes doping testeissä.
Vokabulaarinen jonglööri, vaikken oo sirkuksessa töissä,
meidän ympyröissä, on sisältöö ku (kunnon) sämpylöissä.
Kun isken retkahdat ku testinukke turvavöissä,
pistän kaiken liikoon, niinku jengi kylpylöissä.
Mä jätän ihmiset miettimään niinku monimutkane metafoora,
mun henkinen ylivoima on niinku voiveitsi vastaan Floora.
Vastarinnan tekijöiden päätepysäkki on Aurora,
sanat ehdottomia niinku Toora, säilyy niinku amfora.
Suoraan korvaasi isken kuin oisin puhelimen luuri,
skenen viruksiin ei tepsi pelkkä antibioottikuuri.
Puhun sulle juuri, yhdistetään molli sekä duuri,
on aika heittää pois kaikki turha krumeluuri.
Uusi aikakausi alkaa, tää on Hiphopin renesanssi,
häkellyttävä on meidän ryhmän koko performanssi.
Meidän jäljittelemätön esanssi, voittamaton eleganssi,
koko porukalla on mikrofoonin kanssa päättymätön romanssi.
Riimit sujuu niinku tanssi, vaikka tilanne on kimurantti,
meidän sanat painaa enemmän kuin valas tai elefantti.
Meiltei kesken lopu kantti, tää biitti on mun adjutantti,
tyylimme on lähestulkoon militantti...
Jos huomaan et' oot diletantti, seuraa debatti intressantti,
mä lunastan sut ku oisit pelkkä pullonpantti.
Runosuoneen ei tuu kramppi, sanat fiksui niinku Summan Antti,
kantava ääni mul on ku oisin kersantti!
Mun skilssit on mulle ku Roope Ankalle onnenlantti,
eikä ne petä mua ikinä niinku huono deodorantti.
Yhdistyy vokaali ja konsonantti, en oo irrelevantti,
mun B-poika klikki on kovempi ku timantti.
Ei me olla sekopäitä niinku Christenseen ja Larha,
kovempi nähtävyys ku Korkeesaaren eläintarha.
Ollaan räjähtävämpi yhtälö ku kettutytöt plus turkistarha,
Saat silmäkaihin, sulle syntyy näköharha.
Sun on todellakin turha meidän taitojamme vähätellä,
vaikka kuinka kipität, et pysy kintereillä.
Ei hävetä yhtään heittää mun omalla äidinkielellä,
suuret suut liimaan tukkoon niinku erikeepperillä
