Hiekka hehkui päivä poltti kun hän saapui kaupunkiin,
rento askel suuri coltti tappajaksi arveltiin,
hältä kyselty ei turhaan miksi liikkui näillä main,
sillä varmaan itsemurhaan liiat puheet veisi vain,
puheet veisi vain.
Kun on tappaminen työnä tunteet mieltä paina ei,
yhden hengen viime yönä hurja-Billin coltti vei,
hän on kauhunamme, tällä taidot tarkkaan tunnetaan,
jos hän vain on sillä päällä niin on herkkä ampumaan,
herkkä ampumaan.
Vieras mies jo baaritiskin luota kylmän katseen luo,
kansa väistyy, tuplaviskin hän vain tilaa sitten juo,
hurja-Bill myös huomaa miehen, kylmä katse vaihdetaan,
juominen jää puolitiehen, Bill vain istuu paikallaan, istuu paikallaan.
Hiki nousee miesten pintaan, Bill jo coltin kiskaisee,
silloin luoti osuu rintaan, muukalainen hymyilee.
Coltin huulillensa nostaa, piippuun hiljaa puhaltaa,
työ on tehty hän sai kostaa, katsoo vielä kuolevaa,
katsoo kuolevaa.
Kaikki parempansa kohtaa, muukalainen tietää sen.
Kosto uuteen kostoon johtaa, saapuu päivä viimeinen.
Bill nyt voittajansa löysi, jatkuu muukalaisen tie,
mutta coltti taikka köysi hengen hältä vie,
hengen hältä vie.
