jää hiljaisuus, kun kaiku askelten kauaksi vie
saa tuulen henkäyskin nukkua kaisloihin
umpeen käy yhteinen tie
jää hiljaisuus, nyt ilta hennoimmat verkkonsa luo
saa valot kaupungin hukkua varjoihin
lumpeet vain keinuu ja juo
jos tiesit eilen sen päättyvän näin
miksi lähdit sä vieläkin rannalle päin
saa valot kaupungin hukkua varjoihin
lumpeet vain keinuu ja juo
jää hiljaisuus, kun jäljet rannalta kahtaalle käy
jos kuulet kuiskauksen äänen tuon kaukaisen
ei siellä soittajaa näy
jää hiljaisuus, kun tuuli kaisloista kutsunsa tuo
on lammen pinnalla kuun sillan rinnalla
renkaat kuin kultaiset nuo
jos tiesit eilen sen päättyvän näin
miksi lähdit sä vieläkin rannalle päin
on lammen pinnalla kuun sillan rinnalla
renkaat kuin kultaiset nuo
jos tiesit eilen sen päättyvän näin
miksi lähdit sä vieläkin rannalle päin
on lammen pinnalla kuun sillan rinnalla
renkaat kuin kultaiset nuo
