Päivänä kuuman heinäkuun
me istuttiin aivan lähekkäin
ja juotiin kahvit kahden aikaan...
Ylitse suuren koivupuun
mä ilmassa kummallista näin,
ja vannon: uskonut en taikaan...
No, sieltä se saapui kuitenkin,
ja heinältä tuoksui kaikki maa,
ja kahvin jälkeen käytiin työhön...
Seipäille heinää heittelin
ja rauhassa päätin odottaa
tää päivä että joutuis yöhön...
Niin päättyi työ ja alkoi yö,
Ja jostain kummasta hänkin saapui samaan aikaan.
Kun päättyi yö ja alkoi työ
niin jostain kummasta syystä uskoin siihen taikaan.
Rakkaus alkaa juuri niin
aika jos sattuu kohdalleen,
Kun aistii tietynlaiset tuoksut...
Ehkä se alkaa juuri niin
vuodesta vuoteen uudelleen...
Alkavat... tietynlaiset juoksut...
