Jo lapses nukkuu, tahdot uniinsa sukeltaa
ja kaataa kaikki ovet pois.
Sun toivees hukkuu, vaikka koitat todistaa,
et kaikki kohdallansa ois.
Ja lapses herää ja huutaa,
niille selittää voi et mitä kaikki tää on.
Nää tummanpuhuvat portit yöstä aamuun,
ja niistä vain mentävä on...
Ja miehes nukkuu, varmistat ett se hengittää.
Sä kosket hiljaa suuta sen...
Niin kaikki nukkuu, viini päätäs lämmittää
kun korkkaat pullon viimeisen.
Sä olit päivällä Lions-clubin myyjäisten kruunu,
mutta kuinka on nyt.
Et tunne kuuluvas sinne,
muistit kai minne oot sydämes jättänyt.
Nyt olet ruskee kiintee leidi,
Odd Fellow miehes nukke siis.
Vaan Lady-like sä tuskin oot,
kun öisin sammut kyyneliis!
Liisa pien...
Äiti, mä pelkään niin
kun minut tänne jätettiin.
Moka kännyyn tungettiin
ja hiekkaa silmiin heitettiin!
No mitä tapahtuu mulle nyt?!
Mut kuka tähän on teljennyt?!
Mä hiekkalaatikon yli nään
ja tahdon kiivetä elämään!
Liisa pien...
Ja niinkuin näät, käy tuska joskus jokaiseen
(ei, ei, ei!)
ja talvi saapuu varkain niin
(ei, ei, ei!)
Niin ilta sinuun iski, vain hän ja baaritiski
Sä niihin tarrauduit ja jäit, kiinni jäit!
Liisa pien...
Ja aika sauvoo eteenpäin,
se huules kaaren kivettää.
Ja rintas painuu sisäänpäin,
sen tuuli öinen lävistää!
Sun unelmas, no niin, sä tiedät itsekin,
sä niiden kautta elit niin.
Ne täyttyessään muutti sinusta loputkin
i-piste uuteen porvariin.
Nyt sull on leijonaviirit, kasvisdieetti rankka,
jutut societeen.
Jäi mulle toveripiirit, usko huomiseen vankka,
sille työtäni teen.
Nyt olet ruskee kiintee leidi,
Odd Fellow miehes nukke siis.
Vaan Lady-like sä tuskin oot,
kun öisin sammut kyyneliis!
Liisa pien...
