Kaikki on niin kaunista,
Kaikki, minkä nähdä voi:
Salamanterit ja meduusat
Ja tämä aamunkoi...
Sinun suudelmasi, sinun avaruudentajusi
Ja hiljaisuus; ja niin mä sopeudun
Ja uskon silmän valheisiin...
Ja mä niin sua rakastan,
Yhä niin sua haluan.
Vaikket sitä huomaa,
Vaikket sitä nää,
Ehdit ymmärtää!
Kadotettu maailma meihin yössä tuijottaa:
Jupiterin sirppi monoliitin takaa heilahtaa...
Halki valovuosien ja miljoonien tarujen
Me hetken elettiin, kuin kaikki olis meidän,
Yksin meidän niin!
Ja mä niin sua rakastan,
Yhä niin sua haluan.
Vaikket sitä huomaa,
Vaikket sitä nää,
Ehdit ymmärtää!
Kesä on jo mennyt,
Sä sitä koitat pitkittää:
Yöttömiä öitä, salaisuutta,
Jotain säilyvää...
Tämä talvikausi niinkuin valo, joka nukkuu,
Meidät sulkee huoneisiin; on heräämiseen aikaa,
Aikaa riittämiin...
Ja mä niin sua rakastan,
Yhä niin sua haluan.
Vaikket sitä huomaa,
Vaikket sitä nää,
Ehdit ymmärtää!
Niin sua rakastan,
Niin sua haluan.
