Olen nielaissut kuun.
Elän kanssas pitkää yötä vieläkin.
Vieläkin.
Minä nukun, mutta tunnen kuinka viivyt vierelläin.
Katseletko untani vai silmiäin.
Silmiäin.
Sitten herään enkä tiedä mikä vuosi tänään on.
Sinä suljet ikkunoita.
Katseesi on levoton.
Kaikki toistuu vieläkin.
Sama kiihko meidät löytää vieläkin.
Olen nielaissut kuun.
Elän kanssas pitkää yötä vieläkin.
Vieläkin.
Tahdon koskettaa sua hiljaa.
Tahdon juoda huuliltas.
Tahdon kuumeen sammuttaa sun rinnoiltas, vatsaltas.
Ja sä nukut niinkuin lapsi, jolla kaikkea jo on.
Monet lauluni on kuolleet, mutta paras kesken on.
Kaikki toistuu kuitenkin.
Sama kiihko meidät löytää vieläkin.
Olen nieläissut kuun.
Elän kanssas pitkää yötä vieläkin.
Vieläkin.
Sinä kuiskaat, ettet tiedä kuinka tästä eteen päin.
Ja mä pelkään menneisyyttä, jonka näin edessäin.
Joskus tunnen, kuinka vihaat.
Olet peili kasvoton.
Sitten ihmettelet ääneen, kuka vierelläsi on.
Olen siinä vieläkin.
Ja se kiihko meidän löytää kuitenkin.
Vieläkin.
Vieläkin.
Vieläkin.
Vieläkin.
Vieläkin.
Vieläkin.
Vieläkin.
Vieläkin.
