Hän kulkee allapäin,
Hän jätti kaiken entisen,
Likaisen, köyhänkin, riitaisen kodin sen...
Hän pyrkii eteenpäin,
Tuo kaunis lapsiaikuinen,
Itkien valtatien kodikseen ottaen...
Hän pettyi huumoriin ja tv-viihteeseen.
Hän tahtoi nauraa, mutta löysi aina tyynyltänsä,
Ei helmen, ei ruusun, vaan iki-ikävänsä kyyneleen!
Hän saapuu kaupunkiin,
Hän tahtoo suuren pirtelön,
Makean, sakean mansikanmakuisen...
Hän astuu pyydyksiin,
Hän tahtoo sievän yksiön,
Valkoisen, sellaisen mainosten näköisen...
Hän etsii tyyliään, hän nauttii itsestään.
Hän leikkii leffaa, mutta löytää aina viereltänsä,
Ei tähden, ei prinssin, vaan iki-ikävänsä määränpään!
Suurenmoinen tyttö särkee peilejä hotellin aulassa!
Suurenmoinen tyttö istuu rannalla jälkiä kaulassa!
Hän tahtoo laulaa vaan! Hän tahtoo laulaa vaan!
Hän tahtoo laulaa täyttä kaulaa irti ikävänsä,
Ja bailaa! Ja bailaa!
Ja elää kaiken vielä uudestaan!
Hän etsii kissojaan, hän etsii lampaitaan.
Hän muistaa paikan, mutta eksyy kauas reitiltänsä.
Hän muistaa, hän itkee taas iki-ikävänsä uudestaan!
Suurenmoinen tyttö särkee peilejä hotellin aulassa!
Suurenmoinen tyttö istuu rannalla jälkiä kaulassa!
Hän tahtoo laulaa vaan! Hän tahtoo laulaa vaan!
Hän tahtoo laulaa täyttä kaulaa irti ikävänsä,
Ja bailaa! Ja bailaa!
Ja elää kaiken vielä uudestaan!
Suurenmoinen tyttö särkee peilejä hotellin aulassa!
Suurenmoinen tyttö istuu rannalla jälkiä kaulassa!
