Oon ihan tavallinen suomalainen mies, mä käytän harmaita housuja, ja tykkään katsella kun kala syö ja syntyy renkaita, ja vaimo kerää rantaniityltä aamuvarhain tuoreita kukkia.
Se on niin tavallista mutta juuri siksi kaunista.
Oon ihan tavallinen suomalainen mies, mä tykkään maata mun sohvalla kun joskus hieron vaimon hartiat, se päättää leipoa, ja kohta tuntuu tuoksu huumaava iltamyöhään Bostonkakkua.
Voi olla tavallista, mutta juuri siksi parhainta.
Joskus iltaisin mä nousen lentoon viitta hulmuten ja mä pelastan tän maailman ja onnettomat sen.
Sankariksi synnyin vaikka siltä näytä en.
Olen tavallinen mies ja tämä tavallinen maailma on meidän.
Oon ihan tavallinen suomalainen mies, ei mua Putini pelota, mut en mä tykkää kun sun kanssa ei voi mistään sopia, ja lapset poimii rantahiekasta kultakruunuun helmiä valkeita.
Ne on vain pieniä kiviä, mutta heille täydellisiä.
Oon ihan tavallinen suomalainen mies, käyn kerran vuodessa kirkossa ja tykkään kuunnella kun urut soi, se tuntuu hienolta, ja joskus luulenkin että siellä soittelee se oikea Jumala, ne on vain ääniä ilmassa mutta taivaallisen kauniita.
Joskus iltaisin mä nousen lentoon viitta hulmuten ja mä pelastan tän maailman ja onnettomat sen.
Sankariksi synnyin vaikka siltä näytä en, olen tavallinen mies ja tämä tavallinen maailma on meidän.
Maailma on meidän.
