On häkissäsi enkeleiden lihaa,
Sun rakastajas repii toisiansa.
Pian ihmisillä pommitetaan pihaa,
Ja hoitajat lyö sinuun neulojansa...
Ai ai ai, pikkuinen,
Ai ai ai, kestätkö sen?
On vuoteesi taas märkä rakkaudesta,
Ja kultakalat laulaa tumman laulun.
Ei kellot kerro mitään huomisesta,
Saat maalatuksi pelkän maalitaulun...
Ai ai ai, pikkuinen,
Ai ai ai, tunnetko sen?
Sä olet mennyt piiloon silmiäin.
Sä rakastit mun töitäin enemmän kuin sydäntäin!
Ai ai ai, pikkuinen,
Ai ai ai, pikkuinen.
Ja isä tulee vastaan rantatiellä,
On merituuli puseronsa alla.
Sä näet kultahöyheniä siellä,
Mistä ennen lähti voima huutamalla...
Ai ai ai, pikkuinen,
Ai ai ai, muistatko sen?
Sä heräät kanssa aamun sankareiden
Ja kellot soivat yli kortteleiden
Ja ikkunoista ryömii huoneeseesi
Se kaikki, jolta toivoit säästyneesi...
Ai ai ai, pikkuinen.
Ai ai ai, pikkuinen.
Ai ai ai, pikkuinen.
