Kyllä se joskus
kyllä se joskus
kyllä se joskus
raha määritelmää, ku käärin pelkkää tunnet
tallon sua ku sääli, voin jakaa sitä sulle
pitää menestyy et muut voi erehtyy
turha huudella barrikaadeil jos ei pysty perehtyy
no okei, perheyhteys on antanu mulle puolet
jos sulla ei oo massii on sun puolest kantanu huolet
kuha et koskaa kutsu mua kultalusikaks
mun taso laskee aina kun sun kaa vaa jumitan
inhimillisyys on vaiti, kun raha puhuu
oon jääny jostain paitsi ku en syntyny lama sukuun
lähiö samaistuu
samaan aikaa ku maistuu
lähen taksil himaa
se ei oo laiskuut
vaa mahollisuus
niiku taloni uus
ku on baksii paikalle paronil tuun
ja aamu darra päätä jomotteli
aina ku katon sua nään läpi monokkelin
ahneus on karismaa
tuskin raha mun karismaa aristaa
heitän limusiiniin kunnes parisataa
huudan köyhille mariskaa
ei lama saa syyä pitsaa ilman karitsaa
sä oot syntyny katiskaa
kun sä edustat nakkikiskaa
mä luukulle massii viskaan ja sanon tiskaa
en oo ahne mut haluun kaiken muilta pois
frendinä sä aina selitit elitist
oot miinuksen puolel ku creditit revitit
en ala likaamaa taskuu
ymmärrä tää sä oot vaa hitaammas kasvus
sun pihamaa rappu
tilava auto mist loppu akku
ja sinne ipanas mahtuu
lottovoito sijaan tilalla lappu
ku sun likal on synttärit, tilataa kakku
viran kaa astun sisää
ja katon huonekalui
teil ilemisesti digataa maskust
ja kun mun lompakko lihoo
sä voit mennä perhees kaa viroo
ja kun mä kiertelen ympäri maailmaa
sä vedät tallakanne perseet ja kiroot
oot ehokas
moni köyhä, pelokas
oon rahasalkun haltija niiku legolas
köyhyys on tyhmyys
sun pitää tietää mihi ryhtyy
osta pääs pystyy
ku otat lungii
mä en lepää koskaa
muut tultii koulust jossä keräät roskaa
mun hiilijalanjälki jättää varjon ko
maksan itteni ulos, kysyn vaa paljonko
mun viini elkaantuu
samalla kun sun perhe velkaantuu
tilistä tilii ja kaupungist toisee
se riippuu jengist miten säädän nauruni oikeeks
ku se on vaa rahaa
vitun köyhä
se on vaa rahaa
mä opetin sut olee nöyrä
(sen takii sä oot talonpoika)
