(Säv. Rudolf Holz, san. Emil von Retee)
Tanssi lava, kuulas kesäilta.
Ja iltarusko kultaa järven pintaa.
Haikeasti kaikuu tumma tango.
Se lemmen lieskoin raastaa silloin rintaa.
Ei mikään muu niin hyvin luontoon sopeutua voi,
kun kesäiltaan suomalainen tango soi.
Sua puristan ja tango puhuu puolestamme.
Ääni laulajan sen kertoo, mitä haluamme.
Vaikka korulauseet vaikeita on mulle,
tango rohkaisee mua, kuiskaan hiljaa sulle:
”Saanko?”
Mua katsoen sä taivut tangoon kiihkeämmin.
Tunnen myöskin sen, kun kiihtyy hengitykses’ lämmin.
Tango myös on tehnyt tehtävänsä sulle,
silmät hehkuen sä vastaat hiljaa mulle:
”Saat.”
Tyyni ilta, kesän kaunein aika
ja tumma tango nuoret yhteen johtaa.
Särkevästi kutsuu mollisointu,
sen saattamana tunne tunteen kohtaa.
Ei mikään muu kai samaa tunnelmaa näin luoda voi,
kun kesäiltaan suomalainen tango soi.
Sua puristan ja tango puhuu puolestamme.
Ääni laulajan sen kertoo, mitä haluamme.
Vaikka korulauseet vaikeita on mulle,
tango rohkaisee mua, kuiskaan hiljaa sulle:
”Sano nyt, sano saanko?”
Mua katsoen sä taivut tangoon kiihkeämmin.
Tunnen myöskin sen, kun kiihtyy hengitykses’ lämmin.
Tango myös on tehnyt tehtävänsä sulle,
silmät hehkuen sä vastaat hiljaa mulle:
”Saat.”
