Saarijärven Paavo kerran,
suota kuokki miehen verran.
Leivän täytti silloin pettu,
kanat korjas silloin kettu.
Maasta suuhun kävi silloin viljan tie.
Saarijärven Paavon nytkin,
jalan alla auton kytkin,
sarkojansa kiertää milloin
työväki on poissa illoin.
Hallakaan ei enää unta öisin vie.
Arvon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa.
Tulot kasvaa kyntäjälle, verot työnsä täyttäjälle.
(Hei!)
Leivästänsä Paavo hyvän
siemenviljaks jemmas jyvän.
Syksyllä kun korjas sadon,
huomas jälleen tulleen kadon.
Kaloriat kaarnaa hälle jälleen toi.
Uusi Paavo tavat herran,
tietää minne laskee merran.
Halla jälleen putsaa sarat,
mutta laki turvaa varat.
Paavon nauru helakasti meille soi.
Arvon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa.
Tulot kasvaa kyntäjälle, verot työnsä täyttäjälle.
