(Säv. Kalervo Halonen, san. Emil von Retee)
Viimeisen laulun valmiiksi sain,
tummimman soinnun kitarastain.
Viimeisen laulun valmiiksi sain,
siihen mä syksyn sävelet hain.
Siinä soi vuolaitten vuosien summa,
ilo vain soitosta vähenee.
Jäljelle jää sävel kaunis ja tumma,
laulajan lähtö kun lähenee.
Silti laulaen laulaja silmänsä sulkee,
sointujen siltaa uneensa kulkee.
Viimeisen laulun valmiiksi sain,
tummimman soinnun kitarastain.
Viimeisen laulun valmiiksi sain,
siihen mä syksyn sävelet hain.
Nuoruuden uhma ja riena on poissa,
ilta jo ruskona raukeaa.
Silti laulaen laulaja silmänsä sulkee,
sointujen siltaa uneensa kulkee.
Viimeisen laulun valmiiksi sain,
tummimman soinnun kitarastain.
Viimeisen laulun valmiiksi sain,
siihen mä syksyn sävelet hain.
Kaukana laulujen syntymämailla
miete jo käy alakuloisin,
Siellä vain soi sorasointuja vailla
lauluista kaunein ja suloisin.
Siksi laulaen laulaja silmänsä sulkee,
sointujen siltaa uneensa kulkee.
Viimeisen laulun valmiiksi sain,
tummimman soinnun kitarastain.
Viimeisen laulun valmiiksi sain,
siihen mä syksyn sävelet hain.
