Oon tuassii raakka minä rakastunna.
Poikamies kujjeet multon unohtunna.
Ennen piti ehtiä kaljoo ja naista.
Elämä ei ennee oo - samanlaista.
Ei sua sammua ravintolaan sillon ku haluaa.
Taikina Havukka muuten luutii multa kaluaa.
Ei se pahhoo tarkota en sillä sano.
Tähän asti mullon ollu joka ilta jano.
Se on hirveen mukava, yöt vieressä makkoo.
Sylin lämpöön mut vieläin kapakista hakkoo, sitä minäki hain sillon aikonnaan.
Vaikka väitin jotta lähen sinne tanssoomaan.
Papin aamenta ei oo myö kuunneltu vielä.
Se on ollukki sen lopullisen rakastelun tiellä.
Taijan ilman jäähä iäks vaikka tykkäänni Pirkosta.
Ryökäle on aikonnaan eronna kirkosta, mut luonne sillon hyvä, en suata siihen kyltyä.
Oon aatellu vuan antaa himon vielä yltyä.
Antaa illalla pusuja, on koko aja hellä.
Minnäi oon sitä koittanu mielistellä.
No korvaan sille supatan, jos muuta en keksi: "
Hyvä roppanen oot nais - immeeseksi".
Se hyvväilöö minulta jokkaista kohtoo, raapii mahhoo ja selekää ja silittää ohtoo...
Vaikka Pirkko onnii pikkasen parempata sukua, niin tykkee se minusta vaikka ei oo mulla pukua.
Sen isällä ja äitillä on samanlaiset aatteet: luottamusta herättää vaan hikiset vuatteet.
Pirkko ainoa on tyttö silti rakkautein on rehtiä.
Näin tutuille vaan tiioks, että pirusti on mettiä.
Niin oon tullunna minäki siihen ikkään, että kaupunkilais akoissa ei viehätä mikkään.
Ei oo Pirkko mikkään ruusu, mut oon oppinu tältä: kauneus ja hyvvyys löytyy - syvemmältä.
Pittää suora olla, eikä aatella pahoja.
Niinku muallista mammonoo ja mehtä rahoja...
